0. Intro & 1. Oasis

Hejsan,

   ja tervetuloa lukemaan musiikkiaiheista blogiani, Putkiradiota. Tämän blogin ideana on tutustuttaa kirjoittaja, ja ehkä lukijatkin, eri musiikkityyleihin, artisteihin ja kappaleisiin, koettaen myös toimia samalla äidinkielen omatoimiviikon tehtävänä, vaikka luultavasti jatkankin tätä jos vain intoa riittää - musiikin riittämättömyyteen en voi vedota nähtyäni Wikipedian luettelon tyylilajeista. Artistit, joita tässä blogissa käyn läpi, eivät ole minulle ennestään tuttuja tai jos ovat, en heiltä kovin montaa kappaletta ole kuullut.

   Blogin nimi "putkiradio" on perua alkuperäisistä suunnitelmistani blogin aiheeseen - tarkoituksenani oli kirjoittaa 50-60-luvun (suomalaisesta) musiikista, mutta idea tyssäsi mielenkiinnon puutteeseeni aihepiiriä kohtaan, jonka vuoksi "hieman" laajensin aihepiiriäni. Pidin kuitenkin edelleen vanhasta nimestä, enkä viitsinyt luopua siitä, joten annoin sen jäädä, pyöriteltyäni tosin hetken aikaa muita, hieman modernimpia vaihtoehtoja kuten "Subwoofer 5.1" tai "Alttoavain" ja jälkimmäisen lukuisat väännökset. Totesin niiden kuitenkin olevan vaikeita muistaa ja ikäviä sanoa.

Noni, sit asiaan.

   Ensimmäiseksi tutustumisen kohteeksi otan erään englantilaisen yhtyeen, Oasiksen. Yhtyen edustaa brittiläistä rockmusiikkia ja/tai brittipoppia, riippuen keneltä kysyy. Oasis perustettiin vuonna 1991 nimellä "The Rain" ja sitä olivat perustamassa laulaja Chris Hutton, kitaristi Paul Arthurs, basisti Paul McGuigan ja rumpali Tony McCarroll. Chris Huttonin erottua pian perustamisen jälkeen hänen tilalleen tuli McGuiganin kaveri Liam Gallagher, joka vaihtoi yhtyeen nimen Oasikseksi. Bändin jäsenet vaihtuivat tämän jälkeen vielä monta kertaa.

   Yhtyeen kulta-aikaa oli 90-luvun puoliväli, jolloin Oasis julkaisi monta hittisingleä, mm. Champagne Supernova ja Wonderwall. Bändin ollessa maailmankiertueellaan -96 sen jäsenten välit alkoivat rakoilla ja moneen otteeseen sen ennustettiin hajoavan. Tästä huolimatta yhtye jatkoi aina vuoteen 2009 saakka, kunnes Oasiksen laulaja ja keulahahmo Noel Gallagher erosi, koska ei omien sanojensa mukaan pystynyt enää työskentelemään veljensä Liamin kanssa. Liam jatkoi yhtyettä nimellä Beady Eye.

   Ensimmäinen kuuntelemani kappale Oasikselta oli Champagne Supernova vuodelta -96. Katsoin sen videon kanssa ennen kuin aloin kirjoittamaan tätä merkintää. Ensivaikutelma oli jotenkin.. Steve Jobs.

   Videosta näkee tietysti jo otsallaankin, että kyseessä on hieman vanhempi teos. Nuo tehosteet. Kappaleen tunnelma on hieman pysähtynyt ja paikallaan kelluva, ja vaikutelmaa tehostavat sininen valaistus ja kameran - sekä laulajan - verkkaiset liikkeet. Liam soittamassa kitaraa, makaamassa sängyllä, tuijottamassa TV-ruutua, kaikessa rauhassa. Videon siniset tehosteet ja liikkeen puute luovat jossain määrin myös hieman vieraan ja kolkon sävyn videoon, mutta ehkä tämäkin on vain totuttelukysymys.

    Verkkainen kitaransoitto saa ajan virtaamaan nopeasti, eikä kuuntelija välttämättä edes tiedosta, että kappale on reilut seitsemän minuuttia pitkä - oma reaktioni oli ainakin "joko se loppui?". Champagne Supernova muistuttaa imo jotenkin The Carpentersin Rainy Days And Mondays-kappaleesta, vaikka en osaa sanoa, mitä yhtenevää niissä on - nopealla tarkastelulla ei yhtään mitään.

   Joka tapauksessa Champagne Supernova vaikutti ihan kuunneltavalta kappaleelta, vaikken ehkä sitä ihan ensimmäisenä valitsisikaan soittolistalleni.

   Kuunneltuani muutaman kappaleen lisää (Wonderwall, Let There Be Love, Go Let It Out!, Songbird) pystyn jo sanomaan hieman enemmän, vaikken tietenkään mitään kokonaisvaltaista - elitistit älköön hengittäkö herneitä. Oasiksen musiikki on kuin Beatles ja Coldplay yhdistettynä. Kappaleiden yleistunnelma on rento, mutta niillä on kuitenkin tietty selkäranka, eivätkä ne vain vetelehdi ympäriinsä. Videot ja itse sanoitukset/biisit eivät yleensä kulje käsi kädessä, mikä aiheutti itselläni aluksi hieman hämmennystä, mutta nyt, muutaman kuuntelu- ja katselukerran jälkeen, nekin vaikuttavat ihan järkeenkäyviltä.

   Seuraavan merkinnän teen luultavasti jo tänä iltana, koska olen *vähän* myöhässä aikataulusta - merkintä per päivä ei riitä, sillä tiistaihin mennessä pitäisi olla jo koossa kaikki viisi.
Ajattelin tämän kerran vastapainoksi ottaa ruodittavaksi joko raskaampaa metallia tai sitten instrumentaalia goottimusiikkia, kumpaakin kun satuin löytämään runsain mitoin Youtubesta. Olin hakenut niitä ennenkin, mutta se onkin näemmä hakusanasta kiinni.