2. Máddji

Terppa, ihmiset.

Tällä kerralla koetan taas parhaani mukaan palata ruotuun, sillä edellinen postaus meni juuri ja juuri rimaa hipoen - oikeasti tuosta 1.5-kirjoituksesta piti tulla erillinen välilehti/sivu, mutta tallensin sen sittenkin odottamaan aikaansa tuumattuani, että vähän on kyllä vajaa ja pieni ollakseen kokonaan oma juttunsa erillään muista.

Ensimmäinen teksti sen sijaan oli omasta mielestäni kovin tylsä - uudenlaiseen musiikkiin tutustumisen kannalta siinä ei ollut mitään mieltä, sillä olin jo Oasista ennen kuunnellut muun muassa Beatlesia, Coldplayta ja Suedea. Jos se kuitenkin tarjosi jollekulle toiselle jotain, olkaa hyvä.

Siispä varasin täksi kerraksi jotain muuta kuin sitä raskaampaa heviä, tai mitä tulinkaan luvanneeksi ensimmäisessä merkinnässä, ja tartun taas kiinni rakastamaani folk-musiikkiin. Folkia on maailmalla kuitenkin niin paljon, että olen todennäköisesti nähnyt siitä vain pienen osan, ja siksi valinta osui itselleni melko tuntemattomaan folkin osaan - saamelaiseen kansanmusiikkiin ja Máddjiin!

Saamelaista kansanmusiikkia on yllättävän paljon saatavilla myös internetissä, ottaen huomioon, kuinka pienestä vähemmistöstä nyt puhutaan. Suomalaisia saamenkielisiä/taustaisia yhtyeitä tiesin ennestään vain yhden, Angelin tytöt (nykyään vissiin Angelit). Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että osaan yhden säkeistön kappaleesta "Ruojain ruoktot", mutta se on sitten niitä rallatuksia, joita lauleskelen itsekseni metsässä tai yksin kotona ollessani. Joikata en sentään osaa, vaikka saattaisihan tuokin olla mielenkiintoinen ja täysin tarpeellinen taito opeteltavaksi. Voisi päästellä höyryjä pihalle.

Youtubesta löysin ainoastaan kaksi Máddjin kappaletta ja epätoivokin ehti iskeä, kunnes kvg ja myspacesta löytyi myös tili kyseiselle laulajalle. Linkkailen tähän kuitenkin vain ne kappaleet, jotka löysin Youtubesta - ei hajuakaan, miten myspacesta upotetaan musiikkia.

Kappaleen nimi on siis Iđitguovssu, ja jos jollakulla ei nyt anna merkistötuki myöden, sen laatikon tilalla kuuluisi olla d, jonka varressa on poikkiviiva. Kirjaimen saa näkyviin lataamalla latinalaisten aakkosten laajennetun merkistötuen.
Nimi kääntyy englanniksi "dawn light", ja suomeksi en sitä ala mongertamaan, sen voi jokainen itse tehdä jos tarpeelliseksi kokee.

Kun ensimmäisen kerran aloin kappaletta kuuntelemaan, alun kitaran(?)soitosta tuli mieleen LoTR-onlinesta Forochelin alue, joka pohjautuu jossain määrin Pohjoismaiden pohjoiseen osaan. "Dawn Light" muistuttaa minua myös Skyrimin soundtrackeista, joista osa on samanoloisia tämän kappaleen kanssa.

Tältä vissiin tuntuu seisoa talvella jossain vaaralla ja katsella alas! Máddjin laulu ei ole ollenkaan se pääasia kappaleessa, vaan se kulkee sujuvasti muun virran mukana. Saamen kieli tuo mukaan oman viehätyksensä, kun ei yhtäkkiä ymmärräkään sanoja eikä tarvitse alkaa miettiä mitään syvempää tarkoitusta jollekin lauseelle. Harmikseni ymmärrään jo ruotsinkielisistäkin lauluista sen verran, etten voi keskittyä johonkin muuhun ajatusta vaativaan tekemiseen ilman, että poimin sieltä täältä jotain sanoja. Englannista tai suomesta nyt puhumattakaan.

Jos haluaisin (ja haluankin) kuunnella tätä ulkona ollessani, en tekisi sitä etelässä, sillä täällä on liikaa väriä jopa talvella, kun keskipäivän auringon aikaan mäntyjen kuoret ovat usein sulana ja joka paikassa on lehdettömiä pensaita ja muita lumen pinnalle jääneitä kasveja. Ei ole tarpeeksi autiota, jotta tunnelmasta saisi kunnolla kiinni.

Nyt kun pääsin puhumaan autiosta tunnelmasta, niin sellainen kyllä kieltämättä iski viime toukokuussa tekemällämme matkalla Kemijärvelle äidin vanhalle kotipaikalle, missä mummo ja ukki asuvat. Käväisimme Kolarin kautta ja olimme siellä juuri parahiksi nähdäksemme osan jäidenlähdöstä Tornionjoesta.

Matkalla Kolarista Kemijärvelle, tai ihan ylipäätänsä koko matkalla Oulusta ylöspäin rantaränniä pitkin, suurin osa taipaleesta oli suoraa tietä, jota reunustivat osittain lumien peittämät jängät ja kymmenen kilometrin välein näkyi jossain, käytännössä keskellä ei mitään, joku yksinäinen torppa tai porolauma, mutta muuten maisema oli tällaiselle etelärannikolla kasvaneelle ihmiselle todella karua, käkkyräistä mäntyä ja jossain kaukana pari vaaraa. Ulos katsellessa olo oli tyhjä ja yksinäinen, ja vaikka viivyimme pohjoisessa vain muutaman päivän, huomasin paluumatkalla tuijottelevani toiveikkaana joka metsään, että joko näkyisi jo kunnon kokoisia koivuja tai muitakin lehtipuita, tai edes paljasta maata ilman lumikokkareita tai kuurakerrosta. Vaikka pidänkin pohjoisesta ja niistä ihmisistä avoimine luonteineen, en kuitenkaan jaksaisi viettää siellä pitempiä aikoja, puhumattakaan asumisesta.

Etelässä olikin sitten jo koivuissa lehdet, tiet sulana ja pubien terasseilla äijiä istumassa. Pysäyttävä kokemus (eivät ne äijät vaan se, mitä sanoin aiemmin).

Nettiyhteyteni ollessa sellainen, mikä on, en pystynyt kuuntelemaan myspacesta Máddjin muuta tuotantoa, mutta Youtubesta löytyi vielä toinenkin, "Far" (Guhkki). En pitänyt tästä aivan niin paljon kuin Dawn Lightistä, mutta ne kertovatkin eri tarinaa ja tämä jälkimmäinen on synkempi niin sanoiltaan kuin säveleltäänkin.

Yksi lisää siihen listaan, joka löytyy edellisestä merkinnästä. All hail Máddji.

...joka muuten näyttää kasvoiltaan hyvin paljon eräältä serkultani, vaikka eroavaisuuksia löytyy silmien ja hiusten värissä.